Irja Mäkinen tuli Ravintohuolto Oy:n palveluksesta Opiskelijatukeen vuonna 1974 ja työskenteli yrityksessä 34 vuotta. Hän aloitti Tampereen teknillisen korkeakoulun Konetalon ruokalassa, joka on nykyään nimeltään Ravintola Newton. Hän oli käynnistämässä ruokalan toimintaa ja oli sen ensimmäinen työntekijä. Hän rekrytoi itselleen kuusi alaista ja yhdessä he valmistivat 500–600 lounasannosta päivässä. Korkeakoululla oli uusi, iso keittiö ja suuret pakastimet. Einesten valikoima oli siihen aikaan suppea sisältäen lähinnä lihapullia ja laatikkoruokia.

Vuonna 1978 olleessaan pääemäntänä Ritva Brander pyysi Irja Mäkistä uudistamaan Yliopiston ravintolaa. Yliopiston keittiö oli vanha, ankea ja ahdas, eikä tarjous aluksi houkutellut Mäkistä, mutta hän otti kuitenkin haasteen vastaan. Yliopiston ravintolalla oli kannattavuusongelmia ja sen toimintatavat olivat vanhoilliset. Lihat saapuivat keittiöön suurina palasina ja multaperunat kuorittiin kuorimakoneella ja silmikoitiin. Veitset olivat tylsiä ja työvaatteet epämukavaa teryleeniä. Nuoreen, moderniin esimieheen suhtauduttiin aluksi varauksella ja etenkin yliopiston puolella epäilijöitä riitti.

Ruokalalla oli ollut tapana tarjota erikoiskohtelua yliopiston henkilökunnalle ja esimerkiksi kahvit vietiin pyynnöstä työhuoneisiin. Tultuaan taloon Irja Mäkinen lähti mukaan kahvituskierrokselle pitkään talossa työskennelleen tarjoilijan kanssa. Kamreeri, jolle kahvi tuotiin, maksoi tilauksensa tarjoilijalle ja antoi markan tipin Mäkiselle juoksutyttönä toimimisesta.

Vuonna 1979 KELA ryhtyi tukemaan opiskelijaruokailua, mikä lisäsi heti palveluiden käyttöä yli 30 %. Ruokailijamäärien kasvu pakotti Opiskelijatuen tehostamaan keittiöiden toimintaa ja reagoimaan jonojen muodostumiseen.

Irja Mäkinen uudisti Yliopiston ravintolan toimintaa vähitellen. Siirryttiin kunnollisiin liinoihin, hankittiin veitsenteroitin ja ensimmäinen vihannesleikkuri. Silakoita ei tilattu enää perkaamattomina, vaan valmiina fileinä. Nuoremmat työntekijät olivat uudistuksista innoissaan, mutta vanhempi henkilökunta varoitteli budjetin ylittymisestä. Irja Mäkinen ajoi henkilökunnan asujen uudistamista käytännöllisempiin työvaatteisiin ja kannusti heitä huolehtimaan ulkonäöstään. Hän näytti itse esimerkkiä huolehtimalla ulkonäöstään ja palvelemalla asiakkaita niin kassalla kuin annostelijoidenkin apuna. Budjetti ei ylittynyt, sillä ravintolan työskentelytapoja onnistuttiin tehostamaan paremmalla organisoinnilla. Yrityksen johto tuki uudistuksia voimakkaasti.

Yliopiston ravintola modernisoitiin perusteellisesti vuonna 1989 Tampereen yliopiston myötämielisellä tuella. Remontin jälkeen kasvaneita asiakasvirtoja kyettiin palvelemaan paremmin viihtyisemmissä tiloissa.

Uudistuspaineita ruokatuotantoon

Hyvän yhteistyön merkkinä Tampereen yliopisto uudisti ravintolatilat vuonna 1989 ja Yliopiston ravintola sai remontin yhteydessä myös uuden keittiön, johon hankittiin mm. pihvikone ja pyörykkäkone. Uudistus mahdollisti vastaamisen lisääntyneen kasvisruokailun haasteisiin, vanhassa ja pienessä keittiössä tätä oli ollut vaikea toteuttaa. Aluksi valmistettiin kasvispihvejä, mutta myöhemmin muitakin ideoita saatiin maailmalta. Linjastoakin oli uudistettu kohti itsepalvelua: salaattibuffet ja lämpimät lisukkeet siirrettiin ravintolasalin puolelle. Asiakkaat saivat annostella niitä itse oman mieltymyksensä mukaan. Yliopiston ravintolan myötä uudistuksia alettiin toteuttaa myös muissa kohteissa.

Modernimpi ote ruoan valmistukseen huomattiin myös yliopiston hallinnon käyttämän VIP-kabinetin puolella. Tampereen yliopiston rehtori Jarmo Visakorpi sanoi kerran, että hänen on turha viedä vieraitaan Rosendahliin syömään, kun yliopistolla saa niin hyvää ruokaa. Ravintolassa vietettiin erilaisia teemaviikkoja, mikä oli täysin uutta lounasravintoloiden toiminnassa. 1980-luvulla terveellisen ruuan viikot olivat hyvin suosittuja. Virikkeitä teemoihin saatiin suurtalousalan koulutusjärjestöiltä ja muilta alan ammattilaisilta.