Anniskeluravintoloiden aikakausi

Kesähotellitoiminnan keskukseksi tuli vuonna 1968 valmistunut Uusi Domus, Pellervonkatu 9. Myös Vanha Domus oli edelleen osittain kesähotellikäytössä. Uuteen Domukseen rakennettiin ravintolatilat lähinnä tukemaan kesähotellitoimintaa. Ravintola toimi ympärivuotisesti täysin anniskeluoikeuksin. Kohderyhmänä olivat tamperelaiset ravintola-asiakkaat. Opiskelija-asiakkaat olivat ottaneet Vanhan Domuksen ravintolan omakseen.

Sunnuntainen seisovan pöydän lounas oli suosittu. Iltaisin oli tanssia kotimaisten ja ulkomaisten orkestereiden tahdittamina. Väkeä kävi, mutta ei riittävästi; kilpailu Tampereella oli kovaa ja ravintola sijaitsi kaupungin laidalla kaukana keskustasta.

Teekkarien Dipolin esimerkkiä mukaillen ravintolan toimintaa vauhditettiin. Tiloja sisustettiin osin uudelleen, ravintola nimettiin Myssyksi ja ohjelmaan tuli striptease. Asiakkaat löysivät tiensä Kalevaan ja alkoi vilkkaan toiminnan aikakausi. Hyvä ruoka toi mainetta ja asiakkaita, lisäksi yritysten vieraat saapuivat tanssimaan ja katsomaan ohjelmatarjontaa.

Hyvien vuosien jälkeen tuloksen tekeminen vaikeutui. Ravintoloiden kireä kilpailu vaikutti osaltaan siihen, että vuonna 1977 Myssyn ja Vanhan Domuksen toiminnat myytiin Osuusliike Voimalle.

- Myssyyn tultiin aluksi syömään ja sen jälkeen tanssimaan ja viihtymään, muistelee Markku Veijalainen. Hän aloitti Myssyn baarimestarina 1968 ja oli ravintolapäällikkönä vuoteen 1973, jolloin Myssyssä nähtiin viimeinen striptease-esitys. Veijalainen teki uran S-ryhmän hotelli- ja ravintolatoimen johdossa ja toimii nykyisin horeca-alan konsulttina. Hän on lisäksi Chaîne des Rôtisseurs - Paistinkääntäjien Veljeskunnan Helsingin voutikunnan aluevouti.

Opiskelijatuen hotelli- ja ravintolatoimintaan vuosien varrella vaikutti merkittävästi useita henkilöitä. Sinikka Ketola toimi ravintola Vanhan Domuksen vastaavana ja oli käynnistämässä myös Uuden Domuksen ravintolaa. Hotelli- ja ravintolapäällikkö Kari Heikkonen oli kiinteästi mukana hotelli- ja ravintolatoiminnan markkinoinnissa ja kehittämisessä. Heikkonen siirtyi 1970-luvulla Ouluun vetämään sikäläisen ylioppilaskunnan liiketoimintoja.

Kotitalousopettaja Paula Ala-Järvenpää toimi 1970-luvulla pääemäntänä vastaten kaikista Opiskelijatuen kahviloista ja ravintoloista. Hän osallistui aktiivisesti myös Myssyn ja muiden Opiskelijatuen anniskeluravintoloiden (Vanha Domus ja Härmälä) ravintolatoiminnan kehittämiseen.

Politiikka pidettiin erillään

Erkki Perttu toimi vuonna 1963 ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Hän oli ollut jo edellisenä vuonna jäsenenä Heikki Kosken vetämässä hallituksessa. Ylioppilaskuntatoiminnan ohessa tulivat tutuiksi myös Asuntolasäätiön ja Opiskelijatuen toiminnot, osin niiden hallituksen jäsenenä toimien.

Erkki Perttu kutsuttiin Asuntolasäätiön ja Opiskelijatuen talouspäälliköksi. Jorma Latvus oli hoitanut tätä tehtävää aiemmin. Hän siirtyi Hotelli- ja ravintolaliiton toimitusjohtajaksi. Perttu toimi talouspäällikkönä 1965-69. Erkki Haapion siirtyessä Tampereen kaupungin koulutuspäälliköksi, muutettiin organisaatiota niin, että Asuntolasäätiöllä oli oma toimitusjohtajansa ja Opiskelijatuella omansa. Perttu toimi Opiskelijatuen toimitusjohtajana 1970-78. Tämän jälkeen hän työskenteli Tampereen Konttorikone Oy:n toimitusjohtajana eläköitymiseensä saakka.

Ravintola Myssy oli suosittu ruokaravintola ja yökerho, jossa esiintyivät kansainväliset striptease-tähdet. Keskiviikkoiltaisin Myssyssä oli naisten tanssit, mikä oli harvinaista.

Yliopisto ja sen opiskelijat sopeutuivat melko nopeasti osaksi tamperelaisuutta. Ylioppilaskunta omine tempauksineen toi väriä kaupunkiin. Opiskelijatuen harjoittama liiketoiminta tuki hyvin kaupungin tavoitteita. Yhteistoiminta kaupungin matkailu- ja kongressitoimiston kanssa oli tiivistä. Domuksen ja Härmälän 20.000 – 30.000 majoitusvuorokautta olivat myös kaupungille tärkeitä sen pyrkiessä kehittämään Tamperetta matkailukaupunkina. Ilman kesähotellitoimintaa nuo majoitusvuorokaudet olisivat jääneet Tampereelle kertymättä, sillä vakituinen hotellikapasiteetti ei olisi riittänyt.

Opiskelijatoimintaan tuli politiikka mukaan 1964, jolloin ensimmäiseen ylioppilaskunnan edustajistoon valittiin edustajia myös poliittisten tunnusten alta. Vaikka opiskelijapolitiikka muuttui vähitellen sananmukaisesti poliittiseksi, ei sillä ollut vaikutusta Opiskelijatuen toimintaan. Yritystoiminnan asiat hoidettiin asioina.

Kesähotellitoiminta, Keskustorin kioskin toiminta ja osin myös anniskeluravintoloiden toiminta tukivat lähinnä Asuntolasäätiötä sen rakennuskohteiden oman pääoman hankinnassa. Tuotot siirrettiin vuokrien muodossa Asuntolasäätiölle.

Lisää opiskelijaravintoloita

Tampereen teknillinen korkeakoulu tuli Tampereelle 1965. Aluksi se toimi Otaniemen sivuyksikkönä ja itsenäistyi vuonna 1972. Opiskelijoita palveltiin lähinnä yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun ravintoloissa ja kahviloissa. Osa yksiköistä oli suuria, osa hyvinkin pieniä. Ajatuksena oli, että toimintaa viedään sinne, missä sitä tarvitaan. Kaikki kohteet eivät olleet kannattavia. Suuria yksiköitä olivat Yliopiston ruokala ja myös Aulakahvio sekä TTKK:n Konetalon ja Sähkötalon ruokalat. Pienimpiä yksikköjä edusti jonkin aikaa Tuomiokirkonkadulla toiminut Arkkitehtiosaston kahvio.

Kirja- ja paperikauppatoiminta alkoi Kalevantiellä Tampereen yliopiston uudessa talossa ja laajeni 1974 myös Hervantaan Konetalolle. Opiskelijatuki oli opiskelijan arjessa mukana monella eri sektorilla.