Ravintola Montun edustustarjoilija Iina, Turku:
Äitiyslomalta edustustarjoilijaksi
Olen Iina, Juveneksen ravintola Montun edustustarjoilija ja arkeni tiivistyy tällä hetkellä kahteen sanaan: perhe ja työ, työ ja perhe.
KOTONA. Tänään on sellainen vähän aikaisempi aamu. Herätykseni pirahtaa 5.45, ja samalla toivon hartaasti ettei 1,5-vuotias huonetoverimme havahdu siihen. Minulla on 10 minuuttia aikaa loihtia naamalleni sen sortin naamari, että käyn seuraavat 10 tuntia ihmisestä. Aamupala ei näin aikaisin maistu. Hyvä niin, sillä ei tässä minuuttiaikataulussa sille juuri sijaa olisikaan. Onneksi olin niin fiksu, että pikkutytön vaatteet ovat valmiina sohvalla.
Klo 6.00 käyn hipsuttelemassa pikkuihmisen hereille. Kannan hänet lähes nukkuvana olohuoneeseen ja alan kuoria lämmintä pakettia pyjamastaan. Ai niin, vaippa jäi makuuhuoneeseen. Käyn rapistelemassa sen paketista, ja toivon ettei puolisoni herää. Miehellä on iltavuoroviikko, eli tällä viikolla meidän perheessä arkipäivisin on vähintään toinen kohdatessamme unten mailla. Jos flaksi käy, pusu vaihdetaan aamulla tai yöllä.
Vaippa rapisteltu esille. Samassa muistan että omat sukat ja alusvaatteet ovat vielä kaapissa. Kännykän valossa onnistunut täsmäisku keskihyllyyn. Pikkuinen lähtövalmiiksi ja 6.15 kohti perhepäivähoitopaikkaa. Nopeat mutta lämpimät kuulumiset hoitotädin kanssa, ja kohti työpaikkaa.
TYÖSSÄ. Tähän aamuun kuuluu jännää. Jo illalla ja vähän unissakin ovat pyörineet tänään kestittävät huipputärkeät vieraat. Menua, virvokkeita ja pikkupurtavia on hiottu viikkotolkulla. Tarjoilujen sijoittelua ja aikataulutusta on mietitty huolella. Edellisenä iltapäivänä olen kauniisti liinoittanut tilan ja varmistanut omalta osaltani, että tärkeän vierailun ravitsemuspuoli on sekä kunnossa, että vähän päälle.
Viime vuoden elokuussa oli aika palata äitiyslomalta työelämään, ja kuin onnenkantamoisena edellisen työpaikkani kollegalla oli kytköksiä ravintola Monttuun. Ansioluettelostani löytyy kokin paperit ja töitä on tullut paiskittua myös salin puolella, joten suosittelijaa pyydettäessä laitoin entiselle työkaverille viestin, että ”vakuuttaisitkos näille et oon hyvä tyyppi”. Vastaukseksi sain ”mut sähän oot”. <3 Monttulaiset vakuutettuani oli tieni Montun riveihin selvä.
Näin varhain nostan hattua kokeille, joista yksi leipoo aina tuoreet leivät kukonkin vasta viritellessään ääntään kiekumiseen. Itse en selviäisi pelipaikalle vielä tuolloin. Onneksi ei tarvitsekaan, ja saan töissä aamupalaksi kähveltää kanttipalan tuoreesta leivästä ja sipaista päälle mitä ihaninta hummusta, jonka katan tarjolle sateenkaaren väreissä. Punajuurista, chilistä, bataattista, savupaprikaista ja aina, ah, niin valkosipulista täydellisyyttä.
Vaikka en nykyisessä toimenkuvassani juuri keittiön puolella vaikutakaan, sisäinen kokkini iloitsee aina kun ollaan ihanien makujen äärellä. Aamuun saa mukavasti virtaa, kun kuulee meillä ruokailevien jöröjen raksamiesten vähäsanaista keskustelua siitä, että ”ei oo kyl mitään niin ihanaa ku tuoreen leivän tuoksu” - näinhän se on.
KOTONA JÄLLEEN. Kun päivä on pulkassa, ripustan essun naulaan ja vaihdan perheenäidin supersankarin viittaan. Tyttö hoidosta, ja päivällistä ideoimaan. Tänään fuskasin ja kokosin ruokaisan salaatin. Jossain tonnikalan, pastan, munan, fetan, kuivatun sipulin ja kastikkeen alla oli aimo annos vihreääkin, vaikka jotkut sitä äijäsalaatiksi kutsuisivat. Raati hyväksyi, mutta kaunista kuvaa siitä ei saanut tekemälläkään.
Lue lisää Turun yliopistokampuksella sijaitsevista Ravintola Montusta ja Café Bistrosta!
"Ravintola Montun edustustarjoilija Iina, Turku: Äitiyslomalta edustustarjoilijaksi" Luotu 30. tammikuuta 2020